L.A.
Without a Map (1998)
Kaurismäen Mikan uusin L. A. Without a Map (1998 Suomi,
Ranska, Iso-Britania) on häkellyttävän hieno kuvaus Amerikan "leffamekasta",
Hollywoodista ja sen valheellisesta ulkokuoresta. Oma ura on tärkeämpi
mitä ihmissuhteet, ystävät, lapset tai oma aviopuoliso. Keinoja
selviytyä uralla ylöspäin on yhtä monta mitä niiden käyttäjiä.
Hollywoodin pinnallisuudesta ja sen julmasta elämästä on tehty
elokuvia useita, mutta tällä kertaa asian ottaa suurennuslasin alle
ulkopuolinen, henkilö, joka näkee pinnan alle ja huomaa sen kuinka
kylmäksi asiat ovat menneet siellä. L. A. Without a Map kertoo tilanteen
komedia-pohjalta, mutta se pystyy silti olemaan uskomattoman tehokas
ja vaikuttava. Todellinen.
Päähenkilö Richard (David Tennant) on hautausurakoitsija skotlantilaisella
hautausmaalla. Mies elelee isältä perimän työpaikan pienellä palkalla
ja vaimona hänellä on hienostelija. Richard tietää, että ei ole
halunnut elämältään tällaista, joten ei ole ihmekään, kun hautausmaalle
saapuu kerran Barbara (Vinessa Shaw) "Enkelten Kaupungista", jonka
perään Richard sitten lähteen Los Angelesiin.
Maanläheinen, eurooppalainen, verkkainen elämä kohtaa kiihkeän,
ahnean ja välinpitämättömän kaupungin. Richardin rakkaus Barbaraa
kohtaa saa kestää monenlaisia kolhuja, joita Hollywood tarjoaa.
2/3 eurooppalainen ja kolmannes amerikkalainen kertoo nyt jo käytetystä
näkökulmasta uudella tavalla sen millaiset markkinat pyörittävät
elokuvabisnestä sen suurimmassa "moottorissa". Punaisena lankana
olkoon sitten panot jokaisen esimiehen kanssa ennen sopimuksen tekoa
tai silikonit, jokaisessa rinnassa ja huulessa, että uralla edetään
sinne mahdollisimman ylös. Mitä siellä ylhäällä sitten onkaan? Johnny
Depp tai jotain muuta.
Depp on pienessä sivuosassa Dead
Man -elokuvan julisteessa, jonka kanssa Richard sitten juttelee.
Kuten Depp, elokuvassa esiintyy monia muita kuuluisia leffa-staroja
omina itsenää aina Leningrad Cowboysin näköiseen klubiyhtyeeseen.
Laihaksi hahmoksi jää ainoastaan Vinessa Shawin esittämä Barbara.
Voi olla myös niin, että naiselta loppuivat taidot, sillä välillä
tilanne näyttää aivan tv-sarjatasolta. Vaikka leffan hahmot ovatkin
ikävän stereotyyppejä on tarinan juoni ja kerronta on niin voimakasta
ja onnistunutta, ettei pieni änkytys haittaa.
teksti: ©
2000 Raimo Miettinen

|