Kummelin jackpot (2006)
Kummelien tuorein esiintyminen ja kolmas pitkä elokuva kertoo tekijöidensä mukaan moraalista ja rahanahneudesta. Siinä samalla hörötetään räkäisesti hassu peruukki päässä. Konsepti on tuttu, ja hauskaahan saadaan aina, kun laitetaan näyttelijä huutamaan kirosanoja verisuonet pullistuen. Samaa menoa nähtiin jo aikoinaan 90-luvun alussa porukan alkutaipaleen virityksissä. Saadaanko homma toimimaan pitkän elokuvan mitan?
Kummelin Jackpot (2006 Suomi) on toistohuumoria eli saman vitsin kierrätystä pienimmänkin tilaisuuden salliessa. Ehkä meiningissä on hieman haisteltavissa pesäeroa tv-puolen yksioikoiseen revittelyyn, vaikka ohjaaja Pekka Karjalainen on kunnostautunut aikaisemmin vain pääasiassa televisiotuotannoissa. Homma on ainakin eheämpi ja myös sujuvampaa tarinankuljetusta kuin tamperelaisten ensimmäinen episodimainen Kummeli Stories (1995). Silti tätä seurannut Kummeli kultakuume (1997) on Silvennoisen ja kumppanien selvästi paras elokuva.
Elokuvan päähenkilönä nähdään Heikki Silvennoisen esittämä pikkuhuijari Pera Järvelä, joka konkurssiin menneen firmansa jälkeen on vältellyt työvoimatoimistoa ansaiten rahaa kavereitaan petkuttamalla ja humppaorkesterissa soittamalla. Kun taitoluistelua harrastava tytär on lähdössä Yhdysvaltoihin kilpailemaan päättää Pera kustantaa matkan. Pikkunilkki joutuu taas kerran helpon rahan toivossa huijaamaan useampaa vastaantulijaa.
Kummelin Jackpot tyytyy elokuvallisesti varsin vaatimattomaan. Sen henkilöistä ei revitä juurikaan muuta kuin mitä lähtökohdat asettavat, jopa päähenkilö Peran tarina polkee paikallaan loppuun saakka. Elokuvassa nähdään kirjava galleria yhden vitsin hahmoja aina isomunaisesta rumpalista runkkaaviin Jehovan todistajiin. Turha siis odottaa, että aita ylitettäisiin muualta kuin matalimmasta kohtaa.
Nämä tamperelaiset ovat taas kerran sillä omalla tiellään matkalla kansan syvien rivien nauruhermoihin. Jos paskaa tehdään niin sitä tehdään rehellisesti eikä peitellen. Katsojia se tulee keräämään varsin paljon tänä vuonna, mikä on vahva merkki onnistumisesta.
Eikä niihin tähtiin kannata aina tuijottaa.
teksti: © 2006 Raimo Miettinen (x)

|