powered by FreeFind
 

Käsky (2008)



Samuli Vauramo ja Pihla Viitala.


Käsky.


Samuli Vauramo.


Pihla Viitala.


Keväällä 1918 Suomen sisällissota oli lopuillaan. Suomi oli edelleen vahvasti jakautunut kahteen leiriin, punaisiin ja valkoisiin. Niskan päällä olivat nyt jo valkoiset ja punaisten joukoissa vallitsi tappiomieliala ja jopa paniikki. Monia teloitettiin ja vangittiin valkoisten toimesta, usein ilman oikeuden määräystä. Näistä tunnelmista alkaa Leena Landerin romaaniin perustuva, Aku Louhimiehen ohjaama elokuva Käsky (2008, Suomi, Saksa, Kreikka).

Elokuvan päähenkilö, jääkäri Arto Harjula (Samuli Vauramo), saa käskyn teloittaa punaisen naissotilaan, Miina Malinin (Pihla Viitala). Harjula ei suostu laittomaan teloitukseen vaan vaatii naisen saattamista kenttätuomioistuimeen. Lopulta hänen esimiehensä taipuvat vaatimukseen ja Harjula määrätään saattamaan Malin oikeuden eteen. Matkan aikana Harjula ja Malin tutustuvat tahtomattaankin toisiinsa. Matkasta ei tule helppo - eikä lyhyt - kummallekaan.

Suomen sisällissodan tapahtumia on alettu viime vuosina ruotimaan innolla, niin tutkimuksissa, luentosaleissa ja lehtien palstoilla kuin elokuvissakin. Perinteisesti vaiettuja sisällissodan aiheita on pyritty tuomaan valoon keinoja ja provokaatiotakin kaihtamatta. Vuosien 1917-1918 tapahtumat ovat nousseet jo niin mediaseksikkäiksi aiheiksi, että niitä ruotimalla niin tutkijat kuin taiteilijatkin saavat helposti huomiota, jonka mm. Katariina Lillqvist (Uralin Perhonen) on saanut ilokseen huomata. Muutkin taiteilijat ovat tämän ymmärtäneet, niinpä voi turvallisin mielin todeta, että Aku Louhimiehen elokuva Käsky tulee tavallaan markkinoimaan itse itsensä. Eikä pelkästään niistä itsestään selvistä syistä.

Täytyy myöntää, että Aku Louhimies onnistui tällä kertaa yllättämään allekirjoittaneen kriitikon, joka ei ole nähnyt vuosiin kelvollista suomalaista elokuvaa. Vilpitön hatunnosto ja syvä kumarrus siitä Louhimiehelle. Käsky on nimittäin paras suomalainen elokuva ties kuinka moneen vuoteen ja yksi vuoden tähän mennessä parhaimpia elokuvia ylipäätänsä. Se on myös ensimmäinen suomalainen valtavirtaelokuva pariin vuosikymmeneen, joka ei ole täysin valmiiksi purtua pullamössöä.

Rakenteeltaan ja tarinaltaan konstailematon historiallinen psykodraama toimii ensimmäiseltä sekunnilta viimeiselle. Sen ytimeksi muotoutuvat vahva tarina ja hyvin kirjoitetut henkilöhahmot, jotka kannattelevat elokuvaa kokonaisuutena täysin vaivatta koko sen keston, lähes kahden tunnin ajan. Kysymyksessä ei ole lainkaan perinteinen sota-elokuva, ja toiminnan ystävät tulevat todennäköisesti pettymään pahasti. Tarina on nidottu huolella kolmen päähenkilön ympärille, eikä varsinaisia sotatapahtumia seurata käytännössä katsoen lainkaan. Sisällissodan aatehistoriallista kontekstia ja sodan vaikutuksia yksilöihin peilataan pääasiallisesti jääkäri Harjulan, Miina Malinin ja tuomari Emil Hallenbergin (näyttelijänä mainio Eero Aho - joka on elokuvassa saatu hyvin paljon C.G. Mannerheimin näköiseksi, lieneekö sattumaa?) hahmojen kautta. Lopulta Käsky muotoutuukin enemmän historialliseksi draamaksi kuin itse sisällissotaa kommentoivaksi kannanotoksi.

Vaativiin päärooleihin Louhimies on palkannut hieman yllättäen melko nuoria ja kokemattomia näyttelijöitä, kuten Samuli Vauramon (Tyttö sinä olet tähti) ja Pihla Viitalan (Ganes). Kokeneempaa näyttelijäkaartia edustaa Eero Aho (Juoksuhaudantie). Mielenkiintoinen uusi tuttavuus on myös nuori virolainen näyttelijätär Riina Maidre, joka esittää tuomari Hallenbergin nuorta vaimoa. Kaikki näyttelijät ansaitsevat sulan hattuihinsa vaativista roolitöistä, jotka he hoitavat poikkeuksetta kiitettävästi.

Käsky pyrkii ravistelemaan katsojaa rohkeilla teemoilla ja nostaa esiin kysymyksiä enemmänkin ihmisluonnosta kuin sisällissodan tapahtumista. Mitä on rakkaus ja mitkä ovat rakkauden mahdollisuudet hulluuden ja laittomuuden keskellä? Onko ihmisen sivistys vain pinnallista, vai kestääkö se myös ajan, jolloin moraali ja sivistys koetaan lähinnä rasitteina? Näitä kysymyksiä joutuvat kaikki elokuvan päähenkilöt pohdiskelemaan. Vastaus on monilta osin pessimistinen, jonka osoittaa myös tuomari Hallenbergin nuoren vaimon toteamus miehelleen: ”Sinusta on tullut peto petojen keskellä”.

Teksti © 2008 Antti Honkala

ohjaaja: Aku Louhimies
näyttelijät: Samuli Vauramo, Pihla Viitala, Eero Aho
genre: draama, sota, jännitys
net: http://akas.imdb.com/
kuvat: © 2008 Thoke Moebius Film Company, Helsinki Filmi Oy, Two Thirty Five ja FS Film.

© 1999-2008 Hosting: Futuron Internet | Sivuilla vieraillut elokuvan ystäviä Kävijälaskuri

MAINOS: