Suvaitsemattomuus - Intolerance (1916)

David W. Griffithin toinen suurelokuva, Suvaitsemattomuus (Intolerance, 1916 USA), on kolmituntinen spektaakkeli, joka koostuu neljästä tarinasta neljältä aikakaudelta. Kansakunnan synnyn saavuttaman valtaisan menestyksen jälkeen Griffithillä ei ollut enää kiinnostusta palata lyhytelokuvien pariin, vaan jo aiemmin kuvattu nykyaikaisjakso, joka oli alkujaan suunniteltu omaksi tuotannokseen, sai toimia uuden elokuvan yhtenä osana. Näin Griffith jätti lopullisesti lyhytelokuvat taakseen.

Vaikka teos heittelehtiikin kerronnallisesti vailla systemaattisuutta, on ajanjaksot tässä esitelty aikajärjestyksessä. Babylonia 539 eKr. Kuningas Belshazzarin hallitsema kansa elää yltäkylläisyydessä. Sisäinen vaara kuitenkin uhkaa; ylipapin apulainen Rhapsode johdattaa Kyyroksen armeijan Babyloniaa vastaan. Juudea 27 jKr. Kristuksen kärsimysnäytelmä on kaikille tuttu. Ranska 1572. Pärttylinyön verilöyly. Vääräuskoiset hugenotit murhataan kuninkaan toimesta. Yhdysvallat 1914. Nykyaikaistarina. Entisen gangsterin ja hänen tyttöystävänsä rakkaustarina. Gangsterit lavastavat heistä irtautuneen Pojan murhaajaksi ja tämä tuomitaan kuolemaan.

Griffithin mahtipontinen elokuva oli jotain, mitä Hollywoodissa ei oltu ennen nähty. Jo yksin mahtava Babylonia-osio riitti syömään Kansakunnan synnystä saadut voitot ja pelkästään sen tuotantokustannukset olivat suuremmat kuin tuon ajan elokuvien yleensä. Jopa 15 000 näyttelijää ja avustajaa osallistui osion tekoon ja sitä varten rakennettiin eräs elokuvahistorian suurimmista lavasteista, Babylonian tori. Babylonian taistelukohtaukset ovat massiivisia ja vauhti muutenkin hurjaa. Tämä on elokuvan parasta antia. Toinen suuri osio on Nykyaikaistarina. Pojan (Robert Harron) ja Tytön (Mae Marsh) vaikea rakkaustarina on vieläkin koskettava. Tosielämän tapahtumista ideansa saaneen jakson kohokohtia on Marshin hieno roolisuoritus.

Mutta ei niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kristuksen kärsimysnäytelmä on ihan pätevää keskitasoa, mutta Pärttylinyön verilöyly sen sijaan täysin turha ja keskinkertainen. Koko jakso jää etäiseksi, eikä näin kykene nousemaan lähellekään muiden tasoa. Tämän osion olisi voinut jättää kokonaan pois.

Griffithin vallankumouksellinen, salamannopea leikkaustyyli herätti ihastusta varsinkin Neuvostoliitossa, jossa elokuvantekijät ottivat teoksen suureksi innoittajakseen ja tiedetäänpä jopa Leninin kosiskelleen Griffithiä työskentelemään sinne. Tavallista katsojaa se puolestaan hämmensi ja vielä tänäkin päivänä poukkoileva kerronta voi tehdä elokuvan vaikeaksi seurata.

Elokuva oli ensi alkuun valtaisa menestys. Teatterit olivat täysiä ja tuhannet jäivät ulkopuolelle odottamaan vuoroaan. Ensihuuman jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Syitä tähän on etsitty ensimmäisen maailmansodan vaikutuksista, elokuvan vaikeaselkoisuudesta sekä siitä, ettei yleisö innostunut toisesta spektaakkelista heti Kansakunnan synnyn perään. Olipa syy mikä tahansa, niin Suvaitsemattomuudesta tuli aikakautensa tuhoisin taloudellinen epäonnistuminen ja Griffith menetti siihen sijoittamansa rahat viimeistä penniä myöten.