Juhlat - Festen (1999)

Thomas Vinterbergin elokuva Juhlat (Festen a.k.a. Dogme #1, Tanska 1998) on ensimmäinen Dogma-95 genren elokuva, jonka luojana pidetään Lars von Thieriä. Von Thierin eräs mielenkiintoinen filmatisointi oli kaksi vuotta sitten valmistunut Idiootit (The Idiots, 1998), jossa pieni ryhmä nuoria aikuisia esitti vammaisia julkisilla paikoilla ja hiljalleen juttu alkoi luista käsistä niin, että todellisuus hämärtyi.

Vinterbergin ohjaus ei ole aivan niin vakuuttava mitä von Thier teki, mutta tästäkin löytyy omat muotonsa. Ehkä olisi järkevää valottaa hiukan taustoja Dogma-95 elokuvien taholta. Dogma-95 elokuvat ovat jo edellä mainitun Lars von Thierin ideasta lähtöisin ja sama mies loi myös sen säännön, joiden pohjalta Dogma-95 elokuvat on tehtävä.

Kyseisiin sääntöihin kuuluivat mm. äänitehosteiden jälkeenpäin lisääminen on kiellettyä, kameraa ei saa tueta millään sille tarkoitetulla jalaksella ym. Keinovaloa ei saa lisätä kuvaustilanteeseen vaan on tyydyttävä siihen mitä on tarjolla. Muistaakseni vielä tilanteet oli kuvattava siinä järjestyksessä miten ne on käsikirjoituksessakin. Näitä sääntöjä ja muutamia muitakin (joita en muista) noudattamalla on myös tämä Juhlat tehty. Elokuvan vapiseva kuvaustyyli saattaa hermostuttaa osaa katsojista, mutta hienon juonen ja realistisen tunnelman luojana Vinterberg saa katsojan vähintääkin seuraamaan leffan etenemistä.

Christian (Ulrich Thomsen) saapuu isänsä 60-vuotis syntymäpäivä juhlille, jonne myös saapuvat hänen sisaruksensa Michael ja Helene. Lähes ensi metreillä Vinterbergin ja Mogens Rukovin käsikirjoitus antaa viittauksia perheen epäselvästä menneisyydestä. Michaelin ja Helenen välillä tuntuu olevan jotain tunnelatausta ja päähenkilö Christianin hahmo muistuttaa vähintäänkin osittain kaappiinsa sulkeutunutta homoa.

Heidän isänsä, Helge on halunnut pitää kalliit juhlat omassa kartanossaan ja on kutsunut lastensa lisäksi reilut 20 muuta läheistä ihmistä viettämään täysejä kymppejä. Kartanon keittiöpuolella tehdään tiukasti töitä sen eteen, että juhlat etenisivät oikeaan tahtiin ja hyvää ruokaa riittäisi. Kun kamera piipahtaa keittiön puolelle annetaan sieltäkin viittauksia katsojalle, että kaikki ei ole hyvin tässä kartanossa. Juhlasalin puolella kilistellään laseja ja nostellaan maljoja syntymäpäiväsankarille, kunnes Christian saa oman vuoronsa ja kilauttaa veitsellään lasiin ja pyytää puhevuoroa. Tästä elokuva saa aivan uuden käänteen.

Juhlat ovat juryn erikoispalkinnon saanut elokuva Cannesissa 1998. Elokuva ei esittele sen hahmoja syvemmälti vaan ottaa kosketusta enemmänkin kokotilanteeseen mitä kartanossa tapahtuu. Ihmisten pinnallinen hymyileminen ja salatut salaisuudet saavat katsojan epäilemään useampaakin asiaa. Ennen kaikkea tilanteiden realistinen mukana olo ja jossain mielessä (minusta) tutut tilanteet tekevät hiukan trillerimäisestä paljastusfarssista piinaavan "tositarinan". Juhlat on selkeää vaihtelua Hollywoodin elokuville, joista harvoin kehkeytyy mitään perjantai-illan menestystä, ainakaan minun kohdalla.