Fantasia (1940)

Kahden täyspitkän lastenelokuvan, Lumikin ja Pinocchion, jälkeen Walt Disney halusi tehdä jotain aikuismaisempaa päästäkseen irti häneen iskostuneen lastenelokuvantekijän leimasta. Tuloksena oli Fantasia (Fantasia, 1940 USA), liki kaksituntinen matkaopas klassisen musiikin maailmaan, teos, jossa musiikki ja piirretty elokuva kulkevat käsi kädessä toisiaan täydentäen. Idea elokuvasta oli muhinut Disneyn mielessä jo kauan, mutta lopullinen lähtölaukaus tapahtui kokeellisen Noidan oppipojan myötä. Kaikki yhtiössä eivät suinkaan olleet innostuneita Waltin ideasta, sillä Noidan oppipojan kustannukset olivat moninkertaiset vastaavan mittaisiin, tavallisiin piirrettyihin verrattuna. Walt piti kuitenkin päänsä, joten edessä oli sopivan musiikin etsintä.

Hänen lisäkseen tehtävään osallistui kaksi musiikin ammattilaista: musiikkitieteilijä Deems Taylor, joka toimii elokuvassa välijuontajana, sekä Leopold Stokowski, The Philadelphia Orchestran kuuluisa kapellimestari, joka oli osallistunut jo Noidan oppipojan tekemiseen. Mainittakoon, että yhtenä vaihtoehtona elokuvaan oli myös Jean Sibeliuksen Tuonelan joutsen.

Lopullinen elokuva koostuu seitsemästä jaksosta, jotka ovat tässä luetteloitu esittämisjärjestyksessä. 1. Johann Sebastian Bach: Toccata ja fuuga, d-molli. Erilaisia valoilmiöitä, jotka toimivat johdatteluna elokuvaan. 2. Pjotr Tsaikovski: Pähkinänsärkijä. Elämää öisessä luonnossa; keijukaisia, kaloja, tanssivia sieniä ja kukkia. 3. Paul Dukas: Noidan oppipoika. Elokuvan kuuluisin jakso, jossa Mikki Hiiren esittämä oppipoika saa katastrofin aikaiseksi käyttäessään isäntänsä taikavoimia. 4. Igor Stravinsky: Kevätuhri. Kuvaus elämän kehittymisestä maapallollamme aina aikojen alusta dinosaurusten tuhoon saakka. 5. Ludwig van Beethoven: Pastoraalisinfonia. Kreikkalaista mytologiaa kentaureineen ja pegasoksineen. 6. Amilcare Ponchielli: Tuntien tanssi. Baletti, jossa strutsit, norsut, virtahevot ja krokotiilit äityvät hurjaan menoon venetsialaisessa palatsissa ja sen puutarhassa. 7. Modest Musorgski: Yö autiolla vuorella / Franz Schubert: Ave Maria. Kaksiosainen teos, jossa vastakkain ovat hyvä ja paha, pyhä ja epäpyhä.

Fantasia on nautittavaa katsottavaa sellaisellekin henkilölle, joka ei liiemmin piittaa klassisesta musiikista. Toimivasta kokonaisuudesta huolimatta elokuvalla on heikotkin kohtansa: kaksi ensimmäistä jaksoa ovat kyllä kauniita, mutta muuten varsin mitäänsanomattomia. Pastoraalisinfonia puolestaan sortuu liialliseen imelyyteen ollen ainoastaan ällöttävän vastenmielinen. Kolme jaksoa nousee kirkkaasti yli muiden: Noidan oppipoika, Tuntien tanssi (elokuvan ehdottomasti hauskin jakso erinomaisesti piirrettyine eläinhahmoineen) sekäviimeinen jakso, jossa varsinkin pahuuden ruumiillistuma, Chernobog-demoni, on hätkähdyttävä. Toisten lähteiden mukaan Disney käytti sen hahmotuksessa apuna vanhaa kauhumaestro Bela Lugosia (Dracula).

Disneyllä oli mahtipontisia suunnitelmia elokuvansa suhteen: sitä tulisi esittää ainoastaan elokuvateattereissa, joissa olisi varta vasten rakennettu Fantasia Sound -äänentoisto. Lisäksi se olisi "ajaton elokuva", jonka jaksot ja musiikkiteokset vaihtuisivat tietyin väliajoin. Tämä olisi kuitenkin syönyt yhtiön voimavaroja liikaa, joten suunnitelmasta luovuttiin.

Fantasia ei menestynyt odotetunlaisesti, osittain maksavan yleisön ja kriitikoiden vierastaessa sitä ja osittain Euroopassa riehuvan sodan vuoksi, joka leikkasi liki puolet pääsylipputuloista. Pitkään näyttikin siltä, että
Fantasia vaipuu unohduksiin vuosien vähättelyn ja aliarvioimisen seurauksena, mutta 1960 -luvun hippisukupolven löytäessä sen omakseen, alkoi arvostuskin kasvaa. Uuden tulonsa Fantasia koki 1990 -luvulla, jolloin se taitavan markkinoinnin ansiosta löysi tiensä yhä useampaan kotiin ja saavutti näin viimein sen aseman, joka sille olisi pitänyt antaa jo puoli vuosisataa aiemmin. Ja nyt, DVD:n aikakaudella, Fantasia näyttää ja kuulostaa upeammalta kuin koskaan.

Fantasian kuvasuhde on 1.33:1. Kuvan laatu on hyvä, joskin lievää rakeisuutta on havaittavissa. Ääniraitoja on viisi: alkuperäisääni (englanti) on 5.0 Dolby Digital, neljä muuta (suomi, ruotsi, tanska, norja) puolestaan 2.0 Dolby Digital. Dubbauksesta ei ole juurikaan hyötyä ja muutenkin elokuva kannattaa kuunnella hienolla alkuperäisraidalla. Muista Disney-klassikoista poiketen ekstrat ovat vähäisiä. Ainoana löytyy Claude Debussyn Clair de Lune, lopullisesta elokuvasta poisleikattu jakso.

Fantasia on hyvä elokuva, jota ei kuitenkaan voi varauksetta suositella perheen pienimmille, heille se voi olla liian vaikeasti lähestyttävä. Mutta kaikkien, jotka vähänkään tuntevat vetoa joko klassiseen musiikkiin, animaatioon tai Disney-elokuviin ylipäänsä, kannattaa tutustua tähän elokuvaklassikkoon.