Manaaja - The Exorcist - Director's Cut (1973/2000)

William Friedkinin kulttielokuva Manaaja (The Exorcist, 1973 USA) ja sitä seuraava titteli "Kaikkien aikojen karmivin elokuva." ovat saaneet teatteripenkeissä arvaamattomat katsojat sylkemään vatsanesteensä teatterin lattialle. Pääkaupunkiseudultakin tunnetaan tapauksia joissa katsojat ovat pyörtyneet elokuvissa. Elokuvan kuvauksien aikana tapahtui dramaattisia asioita, joista kauhein oli sivuosaesittäjä Jack McGowen (esitti ohjaaja Burkea) menehtyminen, siksi kuvauspaikat haluttiin manata, mutta pappi kieltäytyi. Friedkinin Manaaja on nyt kiertänyt uudelleen ohjaajan leikkaamassa uudessa muodossa. Manaaja - Director's Cut sisältää 11 minuuttia poistettua materiaalia ja kuva- ja äänipuoli on re-masteroitu siistiksi. Manaajan päivitysversiossa Linda Blair tekee klassisen hämähäkkikävelyn portaita alas, jonka painajaismainen tehovoima puree edelleen.

William Peter Blattyn romaaniin perustuva Friedkinin ohjaus on kauhuelokuvan suurimmista. Kauhuelokuvan kontattua ensimmäiset askeleensa 60-luvun aikaisemmalla puolella (mm. "Romeron elävät-kuolleet") oli Friedkinin Manaaja 1973 jo selvä edistyksen- ja muutoksenaskel. 60-luvulla tarinassa oli koomista yrittämistä ja naiivi tapa pelotella möröillä, kun Manaajassa viattoman Reganin valtaa paholaisen mustat ajatukset. Manaajan edistyksellisyys kerronnallisesti kuin teknisesti saattoi hyvinkin johtua ohjaaja William Friedkinin äärimmäisyyksiin taipuvassa perfektionismissa. Elokuvan teon taustoista on voinut lukea Reganin roolia esittäneen Linda Blairin vaativat kohtaukset -30° jäädytetyssä huoneessa tai mekaaniset raivokohtaukset paholaisen vallassa. Tyttöparka näyttelee silti uskottavasti Friedkinin ohjauksessa.

Klassikko kauhuelokuva kertoo Regan-tytöstä ja näyttelijä-äidistä Chrisistä syksyisessä Georgetownissa. Paholainen vapautuu vuosituhansien kahleista ja kaivautuu Reganin sisälle. Äiti kummastelee tyttärensä puheita tärisevästä sängystä, muttei osaa lähettää tätä tutkittavaksi ennen kuin itse kokee saman. Koska lääkäreiden lääketieteelliset diagnoosit paholaisen riivaamasta ruumiista ovat täysin tarpeettomia kuljetetaan nuorta Regania tohtorilta toiselle. Katollisen kirkon aikoinaan harrastamat manaukset ovat lopulta ainoa keino vapauttaa Regan paholaisen varastaman ruumiin sisältä.

Itse en ole nähnyt Manaajaa aikaisemmin. Elokuva kiersi Suomessa useita vuosia teattereita ja teki myöhemmin uusinta kierroksenkin. Televisiossa sitä ei ole taidettu näyttää koskaan. Klassikon erottaa (tavallisesta) vanhasta elokuvasta se, että se toimii vieläkin. Manaaja on vähintään hyvä kauhuelokuva, se pelottaa viimeistään yksin öisessä asunnossa. Linda Blairin onnistunut maaninen esitys paholaisen riivaamana on silmiinpistävin. Kenelle sinä toivoisit viimeisenä riivauksen? Myös Ellen Bursty (Chris) tekee mahtavaa työtä. Burstyn hahmo tuo elokuvaan sopivasti psykologista tragediaa, kun Blairin hahmosta kieroutuu eläimellinen uhri.

Manaaja on romaanina yksityiskohtaisempi ja sisälsi muutamia Friedkinin mielestä tarpeettomia kohtauksia. Leikkaamaton (ja poistetuilla kohtauksilla) Manaaja sisältääkin harmittavan epäsopivia hetkiä. Synkkämielisyyttä ja painajaismaista tunnelmaa loppuun asti lietsonut Friedkin ei ollut mielissään millenium -versiosta, joka muotoiltiin käsikirjoittaja Blattyn mukaan. Nyt elokuva päättyy hiukan pitkitetysti selvästi onnellisemmin. Toisaalta ilman kysymyksiin vastaavaa päätöstä olisi Manaaja maistunut todella painajaismaiselta.

Manaaja on elokuvahistorian yksi karmivimmista elokuvista. Danten helvetissä Manaaja kuuluisi kahdeksanteen kerrokseen, kun teinikauhuilut korkeintaan ensimmäiseen.