Elisabet
- Elizabeth (1998)
Elisabet (Elizabeth, 1998 Iso-Britania) on elokuva, jonka
odotukset kohdallani olivat aivan liian suuret, jonka ansiosta taas
nautinto elokuvasta laski. Odotin elokuvalta Braveheartin
tasoista menestystä (kohdallani), mutta toisin kävi. Elisabet olisi
ehkä ollut parempi, jollei aikaisempi saman illan elokuva, Taxi
olisi masentanut mieltäni. Rakastunut Shakespeare on moninverroin
parempi ja menestyneempikin.
Elizabeth ykkönen (I) syntyi siitoksena Henrik kahdeksanen (VIII)
ja Anne Boleyn petileikeistä, hänestä tuli myohemmin suurikin hallitsija.
Itseasiassa Englanti oli silloin Euroopan mahtavin valtio, kuten
lopputeksteistä käy ilmi, mutta elokuva ei keskity Elizabethin kulta-aikaan
vaan siihen jolloin hallitsija oli nuori ja epävarma, jolloin vihamiehet
punoivat verkostoaan johtajaansa vastaan.
Ai, että asetelma olisikin hyvä, mutta voih! ei tämä kuitenkaan
onnistunut. Elizabethin roolia esittävä Cate Blanchett (sai elokuvasta
Kultaisen maapallon) ei pysty vakuuttamaan ja vaikka yhdennäköisyys
olisikin hämmentävä ei valtiaan luonteeseen kuulu tuollainen pehmoilu,
jota Blanchett esittää.
Joseph Fiennes tuttu jo Rakastunut Shakespearesta ei myöskään tunnu
niin mahtipontiselta ja vanhoilliselta mitä Rakastuneessa Shakespearessa,
jossa mies tekee uskomattoman roolituksen Gwyneth Paltrowin kanssa.
Elisabetin ainoaksi mielenkiintoiseksi henkilöksi jää ranskalaista
avustajaa esittävä Christopher Eccleston, jonka hahmo on ainoita
onnistuneita tässä elokuvassa.
Ei sovi unohtaa elokuvan runsasta rekvisiittaa, joka on puettu
näyttelijöiden ylle. Pukujen kohdalla elokuva voisikin nousta "hyväksi",
mutta enpä ole pukusuunnittelija enkä räätäli niin enpä myöskään
ymmärrä tätä pukujuttua. Elokuvasta esitetty traileri oli onnistunut,
mutta epäonnistunut siinä, kun se näyttää kaiken mitä itse kaksi
tuntinen elokuvakin tekee. Lisäksi keskiaikaan kuuluvat taistelut
olisi voinut upottaa elokuvaan ja eikä tyytyä epäselvään rakkaus-
ja juonitteluseokseen, jonka todellisuus voisi muistuttaa Maikkarin
saippiksia.
teksti: ©
1999 Raimo Miettinen

|