Driven (2001)

Renny Harlinin uusimmasta toiminta -elokuvasta Driven (2001 USA) on helppo aloittaa kirjoittamalla ohjaajan vaikutusta suomalaiselle elokuvalle ja ylipäätänsä suomalaisuudelle. Tähtienkaupungissa töitä jo reilut 10 vuotta paiskinut Harlin ilmoitti tässä kesällä uusista hankkeistaan. Seuraavan, ja tällä hetkellä viimeisen, toiminta -leffansa jälkeen mies aikoo tehdä historiallisen kuvauksen sotamarsalkka Mannerheimista. Tämäkös herätti "polemiikkia" mediassa ja vuorollaan kukin taho ilmaisi mielipiteensä projektista. Nyt, kun Mannerheim -elokuvakeskustelu on laantunut hetkeksi ennen 2003 kuvauksia, voimme keskittyä ohjaajan uusimman valmiin elokuvan Drivenin formulointiin.

Autourheilun vauhdista ja bensankatkusta ei ole tehty kovinkaan montaa elokuvaa. Komediarallit Riemukuplan ratissa ovat varmasti yksi klassisimpia genren edustajia. 90-luvulla tehtiin Tom Cruisen tähdittämä rata-autoilu -elokuva, joka keskittyi jenkkiläisen Nascar -sarjan kolaritäyteiseen kaahailuun. Renny Harlinin Driven vaihtaa vaihdetta isommalle ja siirtyy CART-sarjan pariin (jenkkiläisten "omaformula"). Jos normaalissa toiminta elokuvassa on pakollinen takaa-ajokohtaus, on Drivenissä niitä jokaisen osakilpailun verran. Peltiä ja mekkoa menee ryttyyn ja lopussa samppanjat ruiskuvat, tätä on tyypillisen urheiluelokuvan tunnelma.

Drivenin käsikirjoituksen on rustannut näyttelijänä paremmin tunnettu Sylvester Stallone (Cliffhanger - kuilun partaalla), joka tuotannon maksamisen lisäksi näyttelee elokuvassa tärkeää osaa. Elokuvassa siniset, hyvät, taistelevat punaisia pahoja, vastaan. Nuori lahjakas sininen tekee nopeaa nousua sarjassa ja yltää melkein voittoon kilpailuissa. Vanha sininen pyydetään jälleen mukaan kilpailuihin avustamaan nuori mestaruuteen. Luonnollisesti matka ei ole yhtä helppo mitä ovaalia kaahatessa, vaikka juoni onkin sitä. Hevosvoimien ja pakokaasujen lisäksi tarinassa roikkuu formulan "kolmas pyörä" Estella Warrenin (Apinoiden planeetta) esittämä neitonen, joka jarruttelee mestaruustaistelua.

Onko Driven sitten Renny Harlinin huonoin elokuva. Ehkä. Deep Blue Sean ja The Long Kiss Goodnightin jälkeen varmasti, mutta Kurkunleikkaajan saaren jälkeen ehkä toiseksi. No missä vika, onko aerodynamiikka tai downforce -voimat pielessä? Sylvester Stallonen surkea käsikirjoitus, joka on täysin klisheiden kyllästyttämä ontuu jokaisessa kohtauksessa. MTV-estetiikka rulettaa, kun tarina siirtyy radalta toiselle hittibiisien tahdittamana. Pyllyjä, tisuja, pyllyjä, suomenlippu, pyllyjä. Silmät kierossakin tarina kulkee yliampuvista toimintajaksoista pieniin seesteisiin kohtauksiin, joissa hahmoista pyritään muovaamaan mielenkiintoisia ja moniulotteisia. Tässä asiassa edes Sylvester Stallonesta ei muodostu mitenkään mielenkiintoista, ei edes sympaattista hahmoa. Toimintakohtaukset toimivat siihen asti, kunnes autonnokka törmää betonivalliin ja renkaat irtoavat radanpinnasta. Harlin on erikoistekniikoita käyttäen tehnyt kilpailuista täysin ylitseampuvia: formulat kisailevat kaupungin kaduilla, sinkoutuvat lampiin ja renkaita lentelee piristeinä katsojien joukkoon. Kovasti etukäteen mainostettu vauhdintuntu ei yllä aivan takapenkkeihin asti, vaikka kamerakulmia vauhdista löytyy.

Urheiluelokuvat ovat useammin floppaajia kuin menestyjiä. Yksi syy on elokuvissa toistuva juoni, joissa alun nousevasta sankarista kasvaa mestari matkan varrella koettujen vastoinkäymisten kautta. Driven kulkee samoja ratoja. Driven on hajoitettu toimintakaahailuksi, joka oli osittain myös tappajahai -leffa Deep Blue Sean vikoja. Tarinaa on pyritty kasaamaan viihteeksi, jolloin pitkät dialogit on poistettu ja hahmojen pohjustamiset unohdettu. Driven on varmasti sopivassa miesporukassa, ohrapirtelön ja poppareitten kanssa katsottavaa roskaa. Unohtaminen, että on hölskyttänyt cokiksensa ennen avaamista ei ole varmasti eduksi elokuvan katselemiseen teatterissa asti.