Tri Outolempi, eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia - Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb (1964)

Terrorin aikakaudella, Amerikan pelätessä Pohjois-Korean ja Iranin asevarustelua, voi melko huolettomin mielin todeta, että Stanley Kubrickin poliittinen sotasatiiri Tohtori Outolempi (aka Tri Outolempi, eli: Kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia - Dr. Strangelove or: How I Learned to Stop Worrying and Love the Bomb, 1964 Iso-Britania) on edelleen ajankohtainen. Elokuva syntyi erittäin liipaisinherkässä ajassa. Yhdysvallat oli Kuuban kriisin ja kylmän sodan aiheuttaman jännitteen takia koko ajan varpaillaan. Tohtori Outolempi kuvaa tuota jännitettä, oletuksena, että jokin voisi mennä vikaan.

Itse juonen voi kiteyttää, että kommunisteja pelkäävä sotilaskomentaja ylittää valtuutensa ja raskaasti. Hän määrää useita hävittäjiä tehtävään, joiden tuhoamiskohteena on Neuvostoliitto. Tämä poliittinen itsemurha laukaisee kriisitilanteen, jossa kaikki miettivät mitä tulisi tehdä. Itse elokuvan juoni risteilee kolmen eri tapahtumapaikan välillä: osa tapahtumista tarkastelee yhden hävittäjän miehistöä ja välillä palataan komentajan luokse, vaikka tärkeimmät tapahtumat käydään itse Pentagonin ”sotahuoneessa”.

Näin kuuluu kuuluisa ja ironinen kielto. Sotahuoneessa saa antaa pommituskäskyjä, mutta käsirysy on kiellettyä. Outolempi tekee sodasta absurdin ja kaoottisen näyttämön. Kubrick ja kumppanit käyttävät elokuvassa eniten ironiaa ja brittiläisen mustaa huumoria. Toinen esimerkki ironiasta on, kun ilmassa leijailee vielä ylevä iskulause: ”rauha on ammattimme”, samalla miehiä käsketään ampumaan jokainen, joka tulee 200 metrin päähän.

Kyseessä on täydellinen aikansa vainoharhojen satiiri ja samalla kylmän sodan kuvaus. Elokuva pitää myös pintansa sotaelokuvien saralla. Kaikkien sotaelokuvien ei välttämättä tarvitse olla täynnä massiivisia taistelukohtauksia ja järjetöntä väkivaltaa, aihetta voi kuvata hieman sen vierestä. Sotaa voi tarkastella politiikan, sen jännitteiden ja huumorin kautta, ja tässä tapauksessa kaikkien kolmen.

Elokuva on harvinainen lisä Kubrickin tuotannossa jo sen koomisten ominaisuuksien vuoksi. Kubrickin tuotantoa leimaa kevyesti ilmaistuna melkoinen pessimismi ihmiskuntaa kohtaan ja yleisesti sodan kautta kuvattuna. Mustahuumori erottaa Outolemmen edukseen Kubrickin muista (toisistaan poikkeavista) sotaelokuvista kuten Fear and Desire, Kunnian Polut, Barry Lyndon ja Full Metal Jacket.

Tämänkin elokuvan kohdalla Kubrick osoitti rautaisen hallintansa elokuvan jokaista osa-aluetta kohtaan. Kaikki on täysin harkittua kuvauksesta, musiikista ja lavastuksesta näyttelijävalintoihin. Kun sivuosanäyttelijöinä on sellaisia nimi kuin George C. Scott, Sterling Hayden, Slim Pickens ja James Earl Jones, on näyttelijäkaarti aivan omaa luokkaansa. Todellisen potin korjaa kuitenkin Peter Sellers, joka tekee ällistyttävän kolmoisroolin elokuvassa. Hän esittää Mandrakea, presidentti Muffleya ja elokuvan nimiroolia Dr. Strangelovea. Sellers sai rooleistaan ansaitun Oscar –ehdokkuuden, mutta jäi jälleen vailla palkintoa.

Oscar–palkinnot ovat tunnetusti hylkineet muutamia suuruksia, ja Kubrick on myös yksi heistä. Outolempi toi Kubrickille kolme ehdokkuutta (käsikirjoitus, ohjaus ja paras elokuva), joista jokainen meni tietenkin muille. Kaiken kaikkiaan 13 ehdokkuudesta Kubrick voitti vain yhden. Sekin tuli ironisesti Avaruusseikkailu 2001:den erikoistehosteista eikä ohjauksesta.