Skandar Keynes, William Moseley, Ben Barnes ja Anna Popplewell.

Ben Barnes.

Anna Popplewell ja Georgie Henley.

Skandar Keynes, William Moseley, Georgie Henley, Anna Popplewell ja Ben Barnes.

Ben Barnes ja Sergio Castellitto.

Irlantilaisen kirjailijan C.S. Lewisin ajattomat Narnia tarinat jatkuvat. Pevensien sisarukset ovat palanneet kotiinsa Englantiin. On kulunut vuosi siitä, kun he jättivät Narnian satumaan ja he eivät malta odottaa uutta tilaisuutta palata takaisin. Toisen maailmansodan yhä riehuessa Lontoon kaduilla portti Narniaan avautuu sisaruksille uudelleen, tällä kertaa metroasemalta.

Narniassa aika on rientänyt 1300 vuotta eteenpäin. Vallan on ottanut fantasiamaan todellisen kruununperijän, prinssi Kaspianin (Ben Barnes) häikäilemätön setä, kuningas Miraz (Sergio Castellitto) joka uskoo kukistaneensa alkuperäiset narnialaiset lopullisesti. Näin ei kuitenkaan ole asioiden laita, sillä kentaurit, faunit ynnä muut metsän asukkaat ovat yhä hengissä, mutta he joutuvat elämään pakosalla. Sama kohtalo odottaa prinssi Kaspiania: Mirazin puoliso synnyttää poikalapsen ja tämä antaa julmalle halllitsijalle tilaisuuden surmata Kaspian ja nousta valtaan lopullisesti. Opettajansa avulla prinssi onnistuu pakenemaan narnialaisten turviin. Kaspian kutsuu Pevensien sisarukset Peterin (William Moseley), Edmundin (Skandar Keynes), Susanin (Anna Popplewell) ja Lucyn (Georgie Henley) hätiin. Alkaa taisto Narnian palauttamisesta entisenlaiseksi rauhan tyyssijaksi. Tehtävä ei kuitenkaan ole helppo, varsinkaan kun luotettava leijona Aslan (äänenä Liam Neeson) ei anna kuulua itsestään.

Prinssi Kaspianin alkuhetkistä lähtien käy selväksi, että luvassa on visuaalisesti näyttävää ilotulitusta isolla kädellä. Ohjaaja Andrew Adamsonin nälkä on kasvanut syödessä sitten edellisen Narnia seikkailun. Hyvää taustatukea antaa saksalainen kuvaaja Karl Walter Lindenlaub, jonka kädenjälki näkyy selvästi. Velhon ja leijonan kuvanneen Donald McAlpinen konservatiivinen kuvaustyyli on muisto vain kun Lindenlaub pitää vauhtia yllä ja herättää Narnian lähes käsinkosketeltavaksi. Myös kuvauspaikkojen valinta on osunut avausosaa paremmin häränsilmään. Huolellisesti mietityt maisemat ovat aina tärkeä lenkki fantasiaelokuvissa, sillä kaikkea ei voi digitehostein synnyttää. Osuutta visuaalisen ilmeen onnistumiseen on toki efektipajan pojillakin, en sitä suinkaan kiellä, mutta mitään Velhon ja leijonan esittelemää tekniikkaa mullistavampaa ei silti ole tarjota. Elokuvassa on lukuisia kohtauksia, joiden mukanaolo ei ole juonen kannalta välttämätöntä. Ainoa tarkoitus niillä on esitellä näyttävää grafiikkaa ynnä muita tehosteita. Tämä on harmillisen silmiinpistävää.

Narnian (elokuva)tarinat on suunnattu pääosin lapsille. Näin olen ainakin ymmärtänyt. Tämä on mielenkiintoista, sillä itse pidin jo Velhoa ja leijonaa suhteellisen ”kovana” materiaalina lasten katsottavaksi. Prinssi Kaspian on vielä kahta astetta synkempi. Loputtomat taistelukohtaukset, julmuudet ja vihanpito ei voi olla perheen pienimmille mielekästä. Ainoastaan verellä ei Narniassa mässäillä, vaikka miekat ja tikarit heiluvatkin jatkuvasti.

Toinen suunnattomasti häiritsevä tekijä on uskonnollisen sanoman tuputtaminen. Monen mielestä Prinssi Kaspianissa uskonnollinen leima on jäänyt vähemmälle, mutta rohkenen olla eri mieltä. Elokuva on täynnä uskonnollista paatosta. Ei siinä sinällään mitään pahaa ole, kunhan vain aikuisen silmään särähtää. Elokuvan käsikirjoitus nojaa vahvasti C.S. Lewisin alkuperäisteokseen, vaikka ottaakin erivapauksia mm. taistelukohtauksissa. Perheen pienimpiä varten (?) tarkoitetut kevennykset - kuten rääväsuisten rottien nostaminen valokeilaan - ovat jo hivenen turhia, eivätkä sovi yleisilmeeseen millään muotoa.

Narnian tarinat: Prinssi Kaspian (2008, Iso-Britannia / Yhdysvallat) on näyttävää fantasiaa, josta britit voivat olla ylpeitä. Adamsonin hattuun Narnian tarinoiden jatko-osa on valtaisan iso sulka. Prinssi Kaspianin parissa viihtyy varttuneempikin väki. Hivenen ylimitoitettu (2,5h) seikkailu onnistuu pitämään hyvin otteessaan jopa fantasiaelokuvia karsastavat leffafanit. Tiedän sen nyt omasta kokemuksesta.

Teksti © 2008 Lasse Lepola

Elokuvan traileri: