Frankensteinin morsian - The Bride of Frankenstein (1935)

James Whale kieltäytyi itsepäisesti ohjaamasta Frankenstein -menestyselokuvalleen jatko-osaa, mutta Universalin johtoportaan neljä vuotta kestäneet maanittelut saivat hänet palaamaan aiheen pariin toistamiseen. Vaikka Frankensteinin morsian (The Bride of Frankenstein, 1935 USA) onkin yleisesti arvostettu harvojen todella onnistuneiden jatko-osien joukkoon, ei se omasta mielestäni ole millään muotoa erikoinen elokuva.

Ensimmäisessä elokuvassa palavaan myllyyn loukkuun jäänyt hirviö ei tietenkään ole kuollut, vaan jatkaa harhailuaan lähialueiden metsissä. Täällä hän tapaa vanhan, sokean ja ystävällisen miehen, joka opettaa hirviön puhumaan. Siitä huolimatta hirviö ei vieläkään saa hyväksyntää ja ymmärrystä ihmisten taholta. Ainoa, joka tarjoaa apuaan, on omalaatuinen tohtori Pretorius, joka johdattaa hirviön tohtori Frankensteinin luokse. Frankenstein saa luvan auttaa luomustaan.

Frankensteinin morsiamen ehdottomasti parasta antia on sen tekninen toteutus. Kuvaus on ensiluokkaista ja mieleen jää varsinkin elokuvan visuaalinen kauneus, aivan kuten muissakin Universalin klassikkokauhisteluissa. Studiolavasteet ovat hienosti ja tyylillä tehtyjä ja tässä suhteessa elokuva onnistuu selättämään kuuluisan edeltäjänsä.

Muuten mennäänkin pahasti metsään. Itseäni häiritsee suunnattomasti Universalin komediallinen lähestymistapa elokuvaa kohtaan ja jo pelkästään se, että hirviö oppii puhumaan (niinhän oli Shelleyn romaanissakin) on mielestäni huono ratkaisu, sillä sen myötä hirviö menettää paljon kiinnostavuudestaan. Edes hirviötä esittänyt Boris Karloff ei pitänyt ajatuksesta, sillä hänen mielestään hirviö kadottaa avuttomuutensa puhekyvyn myötä. Loppukohtaus, jossa hirviölle rakennetaan tämän pyynnöstä morsian, on ikimuistoinen, mutta se ei tätä elokuvaa pelasta, sillä sitä ennen ei ole juurikaan tapahtunut mitään mullistavaa tai mieleenpainuvaa.

Karloff on elokuvan suuri tähti ja sen kyllä huomaa alkutekstien suorastaan kirkuessa hänen nimeään. Hän jättääkin muut näyttelijät miltei tyystin varjoonsa, ainoastaan Ernest Thesingerin esittämä tohtori Pretorius jää edes jotenkin mieleen. Sen sijaan tohtori Frankensteinia esittävä Colin Clive on melko hukassa eikä Elsa Lanchesterin vaatimattomasta kaksoisroolista (Mary Shelley, hirviön morsian) jää mieleen muuta kuin viimeksimainitun hurja kampaus.

Frankensteinin morsian on Universalin kauhuklassikoiden joukossa mitäänsanomattomimmasta päästä. Vaikea tätä on suositella kenellekään muulle kuin intohimoisimmalle vanhojen kauhuelokuvien ystävälle. Mikäli haluaa nähdä Frankensteinin hirviötä parhaimmillaan, kannattaa kääntyä Universalin ensimmäisen version puoleen.