Ariel
(1988 )
Taisto Kasurinen (Turo Pajala) on töissä pohjoissuomalaisessa
kaivoksessa. Kaivos kuitenkin lakkautetaan ja Taisto jää
työttömäksi. Koska kotikonnuilla ei töitä
juurikaan ole, on Turolla edessään muutto muualle. Ei
taida maalaispoika kuitenkaan aavistaa mitä elämä
tuo tullessaan, kun hän kääntää isältään
saamansa Cadillacin keulan kohti etelää ja Helsinkiä.
Kaurismäen "työläistrilogian" keskimmäinen
osa Ariel (Suomi) valmistui 1988, kaksi vuotta ensimmäisen
osan, Varjoja
paratiisissa, jälkeen. Mikään ei ole kotisuomessa
muuttunut, ainakaan parempaan päin. Taisto saa huomata, että
elämä etelässä on juuri niin vaikeaa kuin isä
on lähtiessä sanonut. Hän ajautuu mukaan tilanteisiin,
jotka absurdiudessaan saisivat kenen tahansa pään pyörälle.
Taisto on kuitenkin päättänyt selviytyä.
Varjoja paratiisissa -elokuvaan verrattuna Ariel on synkempi kertomus
työttömyydestä ja sen lieveilmiöistä. Elämä
on vaikeampaa kuin aiemmin, sillä työtä ei yksinkertaisesti
ole. Tai ne joilla sitä on, nääntyvät sen alle.
Sanonta "jokainen on oman onnensa seppä" sopii tähän
elokuvaan paremmin kuin hyvin, sen Taistokin tulee huomaamaan hyvin
äkkiä. Yhteiskuntakritiikki, jos näin haluaa sanoa,
on siis huomattavasti edellisosaa selvemmin esillä.
Elokuva ei ole kuitenkaan pelkkää ankeutta, jollaisiksi
Kaurismäen elokuvat usein erheellisesti mielletään.
Jokaisessa pilvessä on kultareuna, Taiston kohdalla tämä
sattuu olemaan yksinhuoltajaäiti Irmeli (Susanna Haavisto),
jonka kanssa voi vaikeuksista huolimatta suunnitella yhteistä
tulevaisuutta, joka myös lopulta heille koittaa. Elokuvassa
on myös runsaasti huumoria mukana (joskin mustaa sellaista),
mielenkiintoisia henkilöhahmoja sekä toimintaa. Missään
nimessä kyse ei ole tylsästä elokuvasta.
Näyttelijät ovat taattua Kaurismäki-laatua. Pajala
ja Haavisto tekevät vahvaa työtä, samoin Irmelin
poikaa näyttelevä Eetu Hilkamo on elokuvassa kuin kotonaan.
Sivurooleista voi jälleen kerran löytää mielenkiintoisia
tuttavuuksia aina Matti Pellonpäästä ja Esko Salmisesta
Lapinlahden lintujen Heikki Salomaahan ja Matti Jaaraseen.
Arielia tehtiin tunnetuksi myös kansainvälisillä
markkinoilla. Se oli toinen Kaurismäki-filmatisointi, joka
otti osaa Berliinin elokuvafestivaaleille (ensimmäinen oli
Hamlet liikemaailmassa vuodelta 1987), jonka lisäksi sitä
näytettiin jopa Pohjois-Amerikassa. Moskovan elokuvafestivaaleilta
Ariel sai muutaman palkinnon.
teksti: ©
2004 Kari Glödstaf

|