Määränpäänä Graceland - 3000 Miles to Graceland (2001)

En usko, että olen ainoa, joka ei ole koskaan kuullut nimeä "Demian Lichtenstein". On todennäköisempää, että olen viimeinen, joka sen nimen kuulee, sillä tällä elokuvalla Demian ei vielä tule saamaan paikkaansa Hollywoodin auringossa. Määränpäänä Graceland (3000 Miles to Graceland a.k.a. Destination Graceland, 2001 USA) on huono toimintaelokuva, joka on maustettu ärsyttävän kliseisillä henkilöhahmoilla ja juonenkäänteillä, laimealla läpänheitolla ja parilla keskinkertaisella toimintakohtauksella. Hyvinkin nimekäs tähtikaarti menee hukkaan ja Costner saa yhden huolen lisää viime aikojen surkeiden elokuvien lisäksi.

Ideana tässä kaavamaisessa toimintaelokuvassa on pieni ryhmä Elvis-klooneja, jotka matkaavat Vegasiin, jossa on kansainvälinen Elvis-tapahtuma. Tämä porukka ei kuitenkaan aio esiintyä, ainakaan Elviksen musiikin tahdissa, vaan he aikovat ryöstää casinon, joka tapahtuman järjestää. Murphy (Kevin Costner, The Postman, Waterworld) on porukan aivot, Michael (Kurt Russel, Vanilla Sky) on se hieman kesympi kaveri, jonka pitää ansaita hieman rahaa pitkän vankilareissun jälkeen. Muut ovatkin sitten miekkosia, joiden matka jää lyhyeen (Christian Slater, David Arquette), eikä heillä ole mitään merkitystä elokuvan kannalta. Ongelmat alkavat, kun keikka on suoritettu suhteellisen onnistuneesti ja on aika jakaa saalis. Muut haluaisivat jakaa saaliin tasan, mutta Murphy katsoo ansainneensa hieman enemmän kuin neljänneksen.

Murphy: "I realize that travelling with you fuck´s is the weakest part of the plan, but since we don´t trust each other we´re gonna travel north together, as a group. So try to think of us the Osmands, only we don´t fucking get along."

Huomaa, että Lichtensteinillä ei ole juurikaan kokemusta elokuvien tekemisestä (hänen debyyttinsä oli jokin elokuva nimeltä "Lowball" vuodelta 1997), mutta musiikkivideoita onkin sitten katsottu sitäkin enemmän, sillä koko pätkä näyttää joltain, minkä olisi voinut nähdä musiikki-TV:ltä. Elokuvan henkilöhahmot ovat ärsyttävän pinnallisia, varsinkin Costnerin esittämä Murphy, joka hakkaa vanhukset, lapset ja naiset, ja tappaa loput. Koko elokuvaa vaivaa muutenkin jonkinlainen mukamas-näppäryys. Kovasti on äänekästä musiikkia, nopeita leikkauksia, hidastuksia ja nopeutuksia ja kaikki niiden väliin jäävä onkin merkityksetöntä. Henkilöhahmoja on yritetty syventää, lähinnä Kurt Russelin hahmoa, joka on taas näitä rikollisia-jotka-loppujen-lopuksi-ovatkin-ihan-kunnon-kavereita -tyyppisiä tapauksia. Koko elokuvasta jää lopulta hyvin tyhjä olo.

Näyttelijöillekään ei varmasti Oscareita jaeta. Costner ylinäyttelee niin, että latvat paukkuu ja Kurt Russell taas jää onnettoman ponnettomaksi. Corteney Cox esittää nuorta naista, joka poikansa kanssa tarrautuu mukaan Michaelin matkalle, mutta hänkään ei osaa ottaa minkäänlaista persoonallista otetta rooliinsa. Eipä käsikirjoitus anna siihen paljon mahdollisuuksiakaan. Muutamat nimekkäät ja toisinaan pystyvätkin näyttelijät, kuten Christian Slater, Jon Lovitz ja Kevin Pollack käyvät pyörähtämässä valkokankaalla jostain käsittämättömästä syystä.

Mitään erityisen hyvää Määränpäänä Gracelandista on vaikea löytää. Toimintakohtaukset, lähinnä alussa ja lopussa saattavat olla joidenkin mieleen, sillä lyijyä niissä todella pumpataan ja verta kyllä lentää, mutta näitäkin kohtauksia leimaa jonkinlainen wannabe-matrix-tyylisyys: hidastuksia ja identtinen musiikki sen Matrix-kohtauksen kanssa, jossa Keanu Reeves ja Carrie-Anne Moss saapuvat metallipaljastimien läpi pilvenpiirtäjän aulaan. Mutta kuorihan se vain on. Jos joku tykkää tällaisesta sisällöttömästä actionista, jossa ei ainoastaan voi, vaan myös pitää laittaa "aivot narikkaan", niin siitä vaan, mars videovuokraamoon. Mutta jos action ei nappaa, niin jätä nämä elvikset rauhaan.

DVD-laitteen omistajille Määränpäänä Graceland ei tarjoa yhtikäs mitään, sen perushyvän DVD-kuva- ja äänenlaadun lisäksi. Ainoana bonuksena on elokuvan traileri, joka ihme kyllä on varsin hyvin koottu ja antaa todellisuutta paremman kuvan elokuvasta.